Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

MAREA UNIRE – 100 VUOTTA

 

Balkanin tapahtumat 1912-13 taustalla

Aluksi on hyvä kerrata historian Eurooppaan liittyviä yleisiä tapahtumia ja

nähdä ennakoivia merkkejä Balkanilla viime vuosisadan alussa.

Tapahtumat johtivat ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen ja sodan

seurauksina rauhansopimusten myötä myös Romanian ”Suureen

yhdistymiseen” (Marea Unire) sata vuotta sitten.

Balkanin sotien 1912-1913 seurauksena Bukarestin rauha vaikutti

merkittäviin muutoksiin Balkanin niemimaalla. Kaikki alueen kansat

halusivat saada vapautensa osmanien feodaalisesta valtakunnasta.

Toivottiin valtioiden intressien mukaisia yhdistymisiä ja yhteistyötä, mikä

johtaisi henkiseen ja taloudelliseen kehitykseen. Tässä suhteessa Romania

näki oikeudekseen toivoa rauhaa ja vaurautta Balkanille ja halusi siksi

hyvät suhteet Kreikkaan, Serbiaan, Montenegroon, Turkkiin ja Albaniaan.

 

Balkanin sodat 1912-1913

Balkanin sodat on yhteisnimitys Balkanilla 1912–1913 käydyille

ensimmäiselle ja toiselle Balkanin sodalle. Näiden sotien seurauksena

Itävalta-Unkarin ja Saksan vaikutus ja asema heikkeni Balkanin alueella:

 

Ensimmäinen Balkanin sota käytiin vuosina 1912–1913 osmanien

valtakunnan ja Bulgarian, Serbian, Kreikan ja Montenegron muodostaman

Balkanin liiton välillä Liittouman tavoitteena oli vallata Turkin alueet

Balkanilla. Sota alkoi lokakuussa 1912, ja liittolaiset valtasivat

Makedonian sekä osia Traakiasta. Vuonna 1913 Turkki yritti vielä jatkaa

sotaa, mutta sen oli lopulta luovuttava melkein kaikista alueistaan

Euroopassa. Vain kapea alue Konstantinopolin länsipuolella jäi

turkkilaisten hallintaan.

Toukokuussa 1913 allekirjoitettiin Lontoossa rauhansopimus Kreikan,

Serbian, Bulgarian, Montenegron ja Turkin välillä. Britannia, Saksa,

Venäjä, Itävalta-Unkari ja Italia olivat sopimuksen takaajia.

Voittajat ajautuivat sitten riitaan siitä, miten Turkin luovuttamat alueet

Makedoniassa ja Traakiassa oli jaettava niiden kesken. Kiista johti jo

kesäkuussa 1913 toiseen Balkanin sotaan entisten liittolaisten kesken.

Turkki käytti tätä tilaisuutta hyväkseen ja valtasi Adrianopolin takaisin.

 

Toinen Balkanin sota käytiin kesällä 1913. Siinä Bulgaria taisteli

Kreikkaa, Serbiaa, Montenegroa, Romaniaa ja Turkkia vastaan. Sota

puhkesi, koska ensimmäisen Balkanin sodan voittajavaltiot, joista yksi oli

Bulgaria, eivät päässeet sovintoon niiden alueiden jakamisesta, jotka

Turkki oli sodan jälkeen joutunut Lontoon sopimuksen mukaisesti

luovuttamaan. Tuolla sopimuksella 30. toukokuuta 1913 Turkki oli

menettänyt lähes kaikki Euroopan puoleiset alueensa, lukuun ottamatta

Istanbulia ja pientä maa-aluetta sen läheisyydessä.

 

Bukarestin rauhansopimus oli 10. elokuuta 1913 allekirjoitettu

rauhansopimus, joka päätti toisen Balkanin sodan. Sodassa Bulgaria oli

sotinut yksinään Serbiaa, Romaniaa ja Kreikkaa vastaan, jotka olivat

olleet sen liittolaisia aiemmin käydyssä ensimmäisessä Balkanin sodassa

Turkkia vastaan. Bulgaria ei ollut hyväksynyt Turkilta vallattujen alueiden

jakoa ensimmäisen sodan jälkeen, mutta kärsi tappion toisessa sodassa.

Bukarestin rauhassa Makedonian pohjois- ja keskiosat annettiin Serbialle

ja eteläosat Kreikalle sekä eteläinen Dobrutzha Romanialle. Bulgaria sai

pitää pienen osan Makedoniasta sekä pätkän Aegeanmeren rannikkoa,

mukaan lukien Alexandroúpolin satamakaupungin.

(Lähde: Wikipedia)

 

Romania ja lähestyvä maailmansota

Edellä kuvattu oli ajanjakso, jolloin Romania pyrki valtionsa kansallisen

yhtenäisyyden jälleenrakentamiseen. Tätä tilannetta kehitystä seurattiin

tarkasti Berliinissä, Wienissä ja Budapestissa. Toisaalta Bukarestissa

hallitus ilmaisi vaihtoehtona Romanian asettumisen Venäjän, Ranskan ja

Englannin eli ympärysvaltojen leiriin. Itävalta-Unkarissa kannettiin tästä

suuntauksesta huolta. Wienin liittokanslerin mukaan Romania oli, suuren

historioitsijan Nicolae Iorgan mukaan ”suurin poliittinen ja taloudellinen

tekijä Kaakkois-Euroopassa".

Sodan julistuksia tehtiin tuolloin lähes päivittäin ja niissä näkyivät myös

Romanian ulkopoliittiset päätavoitteet, maan yhdistyminen ja Itävalta-

Unkariin liitettyjen romanialaisten alueiden vapauttaminen.

3. elokuuta 1914 kokoontui kuningas Carol I:n johdolla Consiliul de

Coroană eli ”kuningashuoneen komitea”. Kokous kritisoi ja syytti

Itävalta-Unkaria sen syyllistymisestä agressioon Serbiaa vastaan ja sen

siten rikkoneen vuonna 1883 tehtyä salaista sopimusta.

Romaniaa ympäröi kolme imperiumia, joista jokaisella oli hallussaan

romanialaisten asuttamia alueita. Tämä tilanne vaati maalta väliaikaista

ratkaisua. Tällä kertaa se aiheutti sotilaallista, poliittista, taloudellista,

diplomaattista valmistautumista.

Romaniassa sodan aloittaminen herätti kolme kysymystä: Kenen puolelle?

Milloin? vai pysyäkö puolueettomana? Romanialaiset olivat kärsineet

vuosisatojen ajan sekasorrosta, sortotoimista ja ottomaanien

lapsiryöstöistä. Ryöstölapsista oli tarkoitus kouluttaa sotilaita, jotka heidät

tulisivat tulevaisuudessa taistelemaan omia veljiään, sisariaan vastaan ja

polttamaan kyliä ja kaupunkeja.

 

Romania ja ensimmäinen maailmansota

Ensimmäistä maailmansotaa käytiin vuosina 1914-1918. Vastakkain

taistelivat Saksan ja Itävalta-Unkarin johtamat keskusvallat sekä lähinnä

Ison-Britannian, Ranskan, Venäjän ja Yhdysvaltojen muodostamat

ympärysvallat. Raskas sota päättyi keskusvaltojen tappioon ja muutti

Euroopan valtiollisia rajoja perinpohjaisesti. Tässä tekstissä ei sodan

kulusta kerrota perusteellisemmin. Tarkoituksena on kiinnittää huomiota

siihen, miten sota ja sen lopputulokset vaikuttivat Romanian

historialliseen laajentumiseen sodan jälkeen. (Lähde: Wikipedia)

Romanian yhteydessä on syytä myös mainita, että Venäjän kanssa oli

solmittu salainen sopimus, jolla tunnustettiin Romanian alueelliset

oikeudet Itävalta-Unkarin alueella. Jotkut romanialaiset hallituspoliitikot

kannattivat Romanian liittymistä sodassa ympärysvaltojen leiriin, mikä

takaisi Transilvanian ja Bukovinan liittämisen Romaniaan. Toiset

hallituksen ministerit taas halusivat liittyä keskusvaltoihin, mikä

helpottaisi Bessarabian hallintaa, joka oli vapautunut vuonna 1812.

Konservatiivipuolue, halusi säilyttää tasapainon ja pysyä puolueettomana.

Vahvana persoonana tunnettiin hallitsevissa piireissä I.C. Brătianu 1914-

1920, joka käynnisti romanialais-italialaiset neuvottelut, jolloin

pääministerille syntyi vakaumus siitä, että Romania saa Venäjän tuella

tavoitteenaan pitämänsä Itävalta-Unkarin hallitsemat alueet Transilvanian,

Bukovinan ja Banaatin.

Serbian romahdus marraskuussa 1915 ja toisaalta Bulgarian liittyminen I

MS -sotaan teki tilanteen vaikeaksi Romanialle. Romanian liittyminen

sotaan tuli yhä tarpeellisemmaksi. Keskusteluissa Ranskan hallituksen

kanssa Romanian edustajat ilmoittivat Ranskan hallitukselle Romanian

edellytyksistä sotaan liittymiselle.

Saksan länsirintaman suurhyökkäyksen puhkeaminen helmikuussa 1916

saikin Ranskan hallituksen vaatimaan Venäjän hallitukselta, että se

hyväksyisi yhteistyön Romanian kanssa heidän ehdoillaan. Neuvotteluja

käytiin Pariisi-Lontoo-Pietari -akselilla ja niihin osallituivat mm. Ranskan

presidentti Franţei R. Poincaré ja Venäjän tsaari Nikolai II. Neuvottelijohin

liittyi poliittista ja diplomaattista painostusta Romanian hallitukselle, mikä

pakotti Romanian liittymään I MS:aan.

 

Ympärys- ja keskusvallat

Kun maailmansodan pitkittyminen oli käynyt selväksi, alkoi

keskusvaltojen (Saksa, Itävalta-Unkari) ja ympärysvaltojen (Venäjä,

Ranska, Englanti) välillä kilpailu liittolaisista. Turkki liittyi pian

keskusvaltojen puolelle, koska koki Venäjän suurimpana uhkana itselleen.

Myös Bulgaria liittyi myöhemmin keskusvaltojen rintamaan Venäjän

aiheuttaman uhan vuoksi. Italia oli sodan alkaessa puolueeton. Tämä johti

liittoutumien väliseen ”tarjouskilpailuun” siitä, kumpi pystyy tarjoamaan

Italialle suuremmat alueliitokset jos se liittyy mukaan sotaan.

Ympärysvallat lupasivat Italialle laajoja aluelaajennuksia Itävalta-Unkarin

kustannuksella, ja maa liittyikin mukaan sotaan ympärysvaltojen

liittolaisena keväällä 1915. Samoin lupauksin myös Romania liittyi sotaan

vuonna 1916. Romania oli ennen sotaa Itävalta-Unkarin liittolainen, mutta

se liittyi ympärysvaltoihin elokuussa 1916. Syynä tähän oli halu vallata

Transilvania. Aluksi Romanian joukot etenivät nopeasti Transilvanian

puolelle. Saksa ja Itävalta iskivät takaisin syyskuun alussa. August von

Mackensenin johdolla ne etenivät lokakuussa Mustanmeren rannalle ja

valtasivat marraskuussa Bukarestin.

Ympärysvaltojen avokätiset lupaukset liittolaisilleen vaikeuttivat sodan

jälkeen huomattavasti rauhanneuvotteluja ja uuden Euroopan

rakentamista.

 

Romanian valtiollinen kehityskulku

Romania syntyi Moldavian ja Valakian yhdistyessä 1859.

 

Romanian valtion poliittinen kehittyminen on tapahtunut kolmessa

vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa luotiin Pieni Unioni vuonna 1859,

kun Al.I.Cuza valittiin Moldavian ja Romanian ruhtinaaksi. Tapahtumassa

Iasin kaupungin älymystö oli ratkaisevassa roolissa. Iasi eli entisen

Moldovan pääkaupunki oli lyhyen aikaa myös unionin pääkaupunki,

kunnes maan pääkaupungiksi vaihdettiin Bukarest.

 

Suurvallat tunnustivat Romanian itsenäiseksi 1877.

 

Toinen vaihe oli Venäjän-Turkin sotaan (1877-78) liittynyt Romanian

itsenäisyyssota ja sitä seurannut itsenäisyysjulistus 9.5.1877, jolloin

vapauduttiin Turkin ja ottomaanien imperiumin ikeestä.

 

Suuri Unioni - Marea Unire 1918

 

Kolmas vaihe oli Romanian lopullinen yhdistyminen ensimmäisen

maailmansodan jälkeen. Itävalta-Unkarin hajotessa ja Venäjän

vallankumouksen aikana julistettiin Transilvanian liittyminen Romaniaan

Alba Iuliassa 1. joulukuuta 1918. Bessarabia päätti liittyä Romanian

kuningaskuntaan myös vuonna 1918.

Trianonin rauhansopimuksella 1920 Transilvania julistettiin kuuluvaksi

Romaniaan.

Romanian kuningas Ferdinand I kruunattiin vuonna 1922 symbolisesti

uudelleen Alba Iulian ortodoksisessa katedraalissa kaikkien romanialaisten

kuninkaaksi.

Teksti: Ionela Ionescu

Kuvat ja kursiivitekstit: MH

Lähdeaineisto: Wikipedia

 

 

 


 


 


 

 

 


 


 


 

 

 

©2018 suomi-romania -seura ry - suntuubi.com